Ukkelit ovat yli liikuttavia. Niñosta on tullut oikein sylikoira sen jälkeen kun se on kasvanut aikuiseksi. Ja ennen kaikkea Diego ei ole enää pentu joka vie valtaosan huomiosta. Vähän väliä pitää Nipsuakin rapsutella ja halailla. Ja se osaa myös ottaa oman osansa huomiosta. Silloin kun Diego oli pieni, niin Niño aina väisti sivuun. Mutta ei enää. Sinnikkäästi on vaan sylissä vaikka Diego kuinka taklailisi ja repisi karvoista. Hyvä juttu! Tasa-arvo se pitää olla.

 Diego on välillä niin herkkis... Pauhasin niille tänään pihalla, kun taas oli käyty kukkapenkissä riehumassa. Se yritti hyvitellä mua jo pihalla, mut olin tiukkana. Diego pahoitti siitä niin mielensä, ettei se voinut syödä. Hassu koira. Raukalla menee ihan pasmat sekaisin, jos mä oon sille vihainen.  Loppupäivän se oli koko ajan mun vierellä, että sai rapsutuksia aina kun mahdollista. Ja, että mä näin kuinka hyvä poika se on. Se on ihan höpö.